Arvostelut

Roolipeli synkästä tulevaisuudesta

Mike Pondsmith, Colin Fisk, Will Moss, Scott Ruggeels, Dave Friedland & Mike Blum. R. Talsorian Games inc.1990 (suomenkielinen versio Finnish game house 1991).

"Meinaan mitäs teet, kun oot viimesen päälle treenattu tappaja, jolla on räjäytysmiehen koulutus? Meet työvoimatoimistoon vai?"

CyberPunk 2020 on julkaistu 30 vuotta sitten ja se kertoo synkästä tulevaisuudesta. CyberPunkin maailma on teknologian, neonvalojen, suurkaupunkien, huumeiden ja rokkenrollin maailma, jossa ihmiset ovat kyynisiä paskiaisia ja suurten yhtiöiden raha halitsee. Stereotyyppinen maailma on kuitenkin toteutettu niin eittämättömällä tyylillä, että siihen on helppo solahtaa ja toimintaa syntyy kuin itsestään: se on kyyninen ja julma urbaani viidakko, jota ylikansalliset yhtiöt johtavat: ostareilla riehuvat kyberneettisillä osilla voimistetut jengiläiset, kaupunki ei koskaan nuku ja rikkaat ja köyhät elävät vierekkäin täysin erilaisissa maailmoissa. Kyberpunkkarit ovat hahmoja, jotka tarttuvat kiinni uusimmasta teknologiasta ja muodista eivätkä käperry kerrostaloluukkuihinsa tuijottamaan holovideoita työpäivän jälkeen, vaan he marssivat reunalle tekemään bisnestä ja hurjia stuntteja.

Maailmankuvaus välittyy kirjassa kaikesta ja tinkimätön asenne tulee vastaan jopa varusteluetteloissa. Kuvitus tukee peliä ja vielä vahvemmin sitä tukevat sitaatit, joita esimerkkihahmot heittelevät sivujen marginaaleista ja otsikkojen väleistä. CyberPunk tunnustaa velkansa genrelle ja sen merkkiteoksille niin kirjallisuuden kuin elokuvienkin saralla, mutta tarjoilee maailman niin viehättävässä paketissa, että peli- ja hahmoideoiden virtaamisesta mieleen ei voi välttyä kirjaa lukiessa.

Pelisysteemi perustuu taitoheittoihin, joissa lasketaan yhteen hahmon taito (0-10), taitoon liittyvä ominaisuus (2-10) ja kymmentahoisen nopan tulos. Summaa verrataan ennalta määrättyyn vaikeusasteeseen. Haavoittominen puolestaan perustuu kerääntyvään vahinkoon, jota vastaan heitetään sokki- ja kuolemanpelastuksia. Huonolla säkällä vähäiseenkin vaurioon voi kuolla, paremmalla onnella hahmo voi jatkaa heilumista vielä melkoisesti lyijyllä pumpattunakin. Riittävä vahinko irroittaa tai murskaa jäseniä ja päähän osuneet iskut johtavat hyvin helposti nopeaan kuolemaan.

CyberPunkin maailmassa keskeisessä osassa oleva kyberteknologia on toteutettu hienosti. Kybertek ei tarkoita vain mekaanisia raajoja ja piilotettuja aseita, vaan se on pitkälti laadittu elämän helpottamisen tai tyylinkin näkökulmasta. Kyberteknologialla voi yhtä hyvin parantaa hahmonsa selviytymismahdollisuuksia tai kehittää hänelle supersankarimaisia voimia, mutta sitä voi käyttää myös elämänlaatuun ja tyyliin: väriä vaihtavat tautoinnit, ihonalaiset kellot ja ihotaskut lisäävät yksityiskohtia hahmoihin.

Kaiken tämän kehumisen jälkeen voi kysyä, miksi peli ei sitten saa viittä tähteä? Vaika peli tarjoaa käytännössä rajattomat mahdollisuudet ja kunnolla potkua kyberpeleihin, niin valuvikoja on paljon. Nettisäännöt ovat hankalat ja niidne käyttäminen muuttaa pelin helposti tylsiksi alipeleiksi pelinjohtajan vetäessä soolopeliä porukan dekkerille muiden tylsistyessä vieressä. Ylipäätään cyberpunkin netti on suunniteltu pitkälti siitä näkökulmasta, että hakkerit ovat neurovelhoja ja netti on luolaholvi, jossa mielensä nettiin jakannut dekkeri heittelee tapposoftallaan vastaan kihiseviä hirviöohjelmia, jotka pitää voittaa päästäkseen käsiksi haluttuun informaatioon tai teollisuuskompleksin automatiikan ohjailuun.

Taitolista sisältää paljon kummallisuuksia: useimmat hahmot eivät osaa sen mukaan alkeellistakaan yhteen- ja vähennyslaskua, jolloin palkkakuitin lukeminenkin tai rahojen jakaminen muuttuu sulaksi mahdottomuudeksi. Roolien erikoiskyvyt ovat täysin epätasapainossa ja hahmoluokista coolein eli soolo on tässä suhteessa taistelutilanteissa ylivoimainen.  Panssareiden ja aseiden suhdetta toisiinsa ei ole mietitty loppuun asti ja täydessä taisteluvarustuksessa huojuvat sankarit ovat käytännössä immuuneja useimmille konepistooleille ja käsiaseille. Sääntöjen kanssa siis voi varautua pienimuotoiseen sämpläämiseen. Pelisysteemi myös laittaa käytännössä paljon enemmän painoa hahmon aloitusominaisuuksille kuin hänen osaamilleen taidoille onnistumisen kannalta, mikä vie uskottavuutta taitolistan hauskoilta taitokuvauksilta. Jos taitokuvauksassa tason 8 hiipijä vastaa keskinkertaista ninjaa, mutta hahmon refleksit ovat huonot, hän ei vastaakaan minkäänlaista ninjaa.

Ongelmat pelisysteemissä ovat kaikki ohitettavissa. Panssaroinnin tehokaan ei ole kohtuutonta maailmassa, jossa kukaan ei kehtaa tyylin vuoksi käyttää kypärää. Systeemi on kuitenkin nopea pelattava, vaikka hahmon aloitustavaroiden ostaminen ja kybertekniikan valitseminen voivatkin viedä hahmonluonnissa reilunpuoleisesti aikaa jos ne tekee huolella. CyberPunk 2020 on sarjassaan silti silkkaa kromia, mikä sopii pelin henkeen: sillä mitä teet, ei ole väliä, kunhan näytät hyvältä sitä tehdessäsi.

Jenkkipunkki vs Joona Vainio

Pelin amerikkalainen alkuteos on selvästi paksumpi kuin FGH:n käännös, sillä teoksen maailmaa syventävä osio on leikattu pois suomenkielisestä laitoksesta erilliseksi lähdekirjaksi Jotain pimeästä, jonka saatavuus on nykyisin hyvin heikkoa. Mutta vaikka englanninkielinen laitos on loppupäästään laajempi, on tämä niitä kirjoja, joita kääntäminen on vain jalostanut. Joona Vainion suomennos on iskevää, vapaamuotoista ja välittää pelin maailmankuvan mahdottoman hyvin. Vaikka asiat ovat synkkiä, harvaa roolipeliä lukiessa nauraa yhtä paljon kuin tätä ja aimo annos pelin huumorista on uinut sisään vasta käännösvaiheessa. Lisäksi suomennettu versio on vielä varustettu lakonisilla suomentajan huomautuksilla ("bullshit -pankit olivat on line 24h vuorokaudessa jo 1970-luvulla"). Kaikkineen pois leikeltyä materiaalia on kuutisenkymmentä sivua, joista viimeiset ovat suhteellisen köykäisiä 2020-vuoden uutissivuihin kätkettyjä seikkailuideoita. Kumpaakin versiota voi silti suositella varauksetta: aika on nakertanut tämän pelin maailmaa ja jopa toimivuutta yllättävän vähän.