| Kirjoittaja |
Viesti |
Nuurori |
| Location: |
|
Viestin aihe: Ropeconraportit 2010
 Lähetetty: syys 26, 2010 - 22:41
|
|
Liittynyt: loka 07, 2009
Viestejä: 404
|
|
Tähän ketjuun voivat blogittomat kirjoittaa omia kokemuksiaan tämänvuotisesta ropeconista. Aloitan tietysti itsestäni.
---
Tänä vuonna sattui niin ikävästi, että lauantaille kello 13 sattuivat hautajaiset, Forssaan, eli reilun sadan kilsan päähän helsingistä. Tuskin olisi voinut huonompaan aikaan sattua, enkä nyt syytä vainajaa, vaan (muiden) elävien kiireitä.
PE
Perjantaina menin siis bussilla Tampereelta Forssaan, jätin puvun sinne, kävin muorilla syömässä, otin auton lainaan ja ajelin Otaniemeen.
Aloitin myöhästymällä 3:16 pelistä, odottamalla LOFT-demoa, johon en sitten ehtinytkään kun sillä kesti liian kauan, kokeilemalla yhtä paskaa mindfuck-peliä (hävisin), ja toimimalla yleisenä vastaanottajana.
Kävin kuuntelemassa muutamia luentoja, jotka olivat oikeastaan kaikki aika hyviä, joskin eri tavoilla. Jos yhtä en vaihtaisi pois, se olisi varmaan James Edward neljännen LOTFP-aiheinen parin tunnin setti. JEIV on loistava esiintyjä! Hauska, vilpitön, intohimoinen, välitön. Suosittelen jatkossa. Muut luennot olivat vähemmän uusia ajatuksia herättäneet Sopen (Myrrysmiehet), sekä Friedeman Friesen pelisuunnitteluaiheiset luennot. Vähemmän uusia ajatuksia siksi, että kumpikin veti enimmäkseen aika peruskamaa, josta olin kyllä enimmäkseen samaa mieltä.
Muuten perjantaina tuli jauhettua conituttujen kanssa, siis sellaisten ihmisten, joita ei muualla tapaa, lähinnä pelisuunnittelijoita. Varmaan siksi hakeudun heidän seuraansa, koska näin minun on helpompi uskoa omaan identiteettiini pelisuunnittelijana.  (Onko ihminen jotain, jos kukaan ei tiedä sitä?)
Yhden jälkeen lähdin sitten ajelemaan Forssaa kohti. Coniperjantaitani voitaisiin luonnehtia sanoilla "passiivinen" ja "juureton". Tähän kyllä ihan varmasti vaikutti hautajaiset seuraavana päivänä.
LA
Lauantaina siis päivällä hautajaiset ja muistotilaisuus. Kuollut oli pappa, ja vaikka kuolema olo odotettu, ellei suorastaan jopa toivottu (äijällä oli ollut toinen jalka haudassa viimeiset, mitä, kymmenen vuotta?), kun viimeiset tervehdykset sanotaan, on hetki herkkä. Näiden, loppujen lopuksi sitten oikeastaan aika puhdistavien ja positiivisten rituaalien jälkeen takaisin rattiin ja kohti dipolia.
Olin takaisin kasilta, ja ehdin siinä välissä katsoon vierestä Eudaimonia-nimistä(?) talouslautapeliä(!), joka vaikutti itse asiassa oikein nokkelalta. Jännä juttu oli, miten pelin tiedusteltuani materiaalin saatavuutta netissä, tekijän peruste tätä vastaan oli pelko pelimateriaalin leviämisestä facebookkiin esimerkiksi kuvien muodossa, ja sitten tekijänoikeuksien siirtyminen facebookille.  mutta no, hänen projektinsa. Kaveri oli kyllä mukava ja kertoi projektista mielellään. Pelissä oli potentiaalia, joten tästä kuultaneen vielä. Nimi tosin vaihtunee vielä muutoksen pyörteissä.
Lusilan Antti oli taas conissa demottamassa avaruusoopperataistelupaperinukkefigupeliänsä, from epsilon to orioniaan.
Seuraavaksi menin UHKA-veteraanien erikoisvetoon vetämän xenoidia ulottimeen. Nihkeän alun jälkeen kranaattikonekiväärimieheni pääsikin Frägilistan kärkisijoille, ja jäi myös ensimmäistä kertaa henkiin. Itse asiassa koko tiimi jäi, ja tehtäväkin suoritettiin suunnitelman mukaan. Peliä oli reilun vuoden hiljaiselon jälkeen tuunattu muuten parempaan suuntaan, mutta mitä tää tämmönen on? 
Loppuillaksi vielä baariin pitään kaverille seuraa ja jutteleen roolipeleistä. Yhden aikoihin lähdin kohti Tikkurilan hotelli Vantaata, jossa kaveri, jonka luokse olin menossa yöksi, oli kiinni uruissa. Levoton tuhkimo-encoren jälkeen urku takapenkille, majapaikkaan, jossa juteltiin sitten kaverin kanssa aamuviiteen. (Se siitä ropecon-sunnuntaista, hehe). Jassella on ollut ongelmia keksiä niitten bändille nimeä, (nyt Linda Ilves poppoo), ja ehdotin Space Jerusalemia, joka vois sopia hyvin tommosille. Domainikin valmiina, ja saatas sitte lisää kävijöitä. Ei niitä varmaan roolipelit kiinnosta, mutta näyttäs paremmalta tilastossa 
SU
känny soimaan sentään ees kello 12:sta, jolloin jopa pääsin ylös. Startti oli kumminkin sen verran hidas, ja Jasse on muutenkin hyvä kuuntelija, joten pääsin takaisin Dipoliin vasta kolmeksi...
Kävellessäni parkkipaikalta vastaan tuli myrrysmies, jonka kanssa sovin että tulen testaamaan heidän LGDS:äänsä noin vartin päästä.
Tähän mennessä olin jo vakuuttunut, etten voittanut Power Grid Finland -suunnittelukilpailua, joten hämmästyin kun juuri asettuessani paskalle täffältä soitettiin, että odottavat mua. Luulin siis tietysti voittaneeni, mikä olisinkin ollut oikeus ja kohtuus kaltaiselleni veteraanisuunnittelijalle. Paljastui, että halusivat vain kaikki osallistujat paikalle kuulemaan palautetta töistään. Pöh. No toisaalta, Friese oli omin käsin kirjoittanut lappuuni "Good Idea" siihen kohtaan, miten selitin venäjänkaupan vaikuttavan suomen öljytalouteen: öljy on halpaa ja sitä riittää, paitsi sitten kun huomataan taas, että kyseessä on venäjä: P2 alussa kaikki öljy poistetaan markkinoilta, vain palatakseen taas takaisin P3 alussa.
Kirjoitin koko kilpailuvastauksen hätäisesti A5-monisteen toiselle puolelle lyijykynällä, enkä ehtinyt paljoa miettimään balanssia tai muuta. Muilla kilpailijoilla oli vähän paremman näköistä kamaa, että okei... jouduin lähtemään kesken pois, mutta olen varma, että parempi kokonaisuutena voitti. Osallistujia oli muuten vain joku kymmenkunta, mikä oli kyllä yllättävän vähän, kun ottaa huomioon miten suosittu (ja hyvä) peli on kyseessä, ja miten mainio tilaisuus, ja noinkin helpoksi rajattu tehtävä. Ainiin, Friese itse ei päässyt paikalle antamaan palautetta, vaan hänen kätyrinsä, joku lautapelityyppi (ihan kiva silti) .
Täffältä juoksin takaisin Demohuoneelle, poimien matkalle pudottamani muoviroskat. edessä oli LGDS.
Kyseessä on ready to play seikkaili/säännöt hyvin kompaktissa lehtisessä, josta silti riitti pelattavaa reiluksi tunniksi. Taistelu-toimintakohtaukset esitettiin kukin omana minipelinään, jotka kuitenkin noudattivat samaa yleislogiikkaa. Tämä lähestyminen mahdollisti ällistyttävän helposti lähestyttävän taistelusysteemin, joka onnistui silti olemaan jännä. Peli kaipaa vielä hiomista, mutta aika varauksetta tätä voi hehkuttaa roolipelinä, joka onnistuu olemaan kenties helpoiten lähestyttävä roolipeli kokonaisuutena.
Vaihdoin yhden kopion printtiin natural 20-sääntöjä (vanhentunut versio 9.27, hähää), ja meinaan kyllä testauttaa tätä eri ihmisille. Katsotaan sitten pysyykö mielipiteeni pelistä vielä samana.
Sitten lähdinkin kotiin.
POSTCON
Tämän vuoden conia leimasi suorittaminen. Aika vähän tuli vaan istuttua ja hengattua. Tähän varmaan vaikutti se, ettei paikalla ollut oikeastaan yhtään varsinaista "omaa kaveria", vaan pelkästään conituttuja, joilla on jo omat kaverinsa ja tekemisensä. Siinä on kumminkin rajansa, kuinka paljon kehtaa tuppautua muiden seuraan vain siksi, kun on tylsää, ja tätäkin ennen tulee raja kun ihmisiä häiritsee toistuvat "Would you be my friend"-kysymykset 
Mutta tämä ei kyllä koskenut vain itseäni. Se yksikin kaveri, jolle tarjosin lauantai-illan olkapäätä oli vetänyt yli kymmenen tuntia trail of cthulhua, ja väsymys painoi miestä. Kuulemma ensi vuonna ei näin . Siltikin, oli tuntunut kuulemma tosi hienolta, kun muutama pelaaja oli heti perjantaina tarttunut hihasta ja kysynyt, että koska pelautat ja mitä, mä haluun mukaan.
Hiukan analysoin tätä conihommaa muutenkin, ja musta tuntuu, että coni on ennenkaikkea markkina, jonne mennään näkymään ja kauppaan itseä. Kukin omaan ekologiseen lokeroonsa kuuluville ihmisille. Larppaajat larppaajille, pelisuunnittelijat pelisuunnittelijoille. Järjestäjät järjestäjille. Tätä sanotaan tietysti verkostoitumiseksi, ja se on erittäin hyödyllistä kaikkien asianosaisten edistymisen kannalta. Verkostoitumisen funktionaalinen tarkoitus kuitenkin menee viihtymisen edelle, ja koska aikaa on paljon rajatummin kuin mahdollisuuksia, kiirettä pitää ja kohtaamisista tulee helposti pinnallisia.
Pahinta on kuitenkin näkymättömyys. Tänä vuonna en nähnyt sitä näkymätöntä miestä, joka on vissiin ollut melkein joka conissa. Se vanhempi hippi, joka vaeltaa likaisessa naisten pitsipaidassa, muovikassi kädessä, jonka kaikki tietää ja jota kukaan ei tunne. Siinä on kuolemaakin pahempi kohtalo. Juuri sen pelossa harva tulee coniin yksin, ilman perhettä, jonka syliin voi käpertyä juomaan kaljan tai lyömään lappuja. Pitää olla tekemistä, jotta sinut nähdään. Muu on kuolema. Tyhjyys. Alku. Pimeyden seinä. Liukkaat rantakivet yössä. En suosittele heikkohermoisille.
Kaiken kaikkiaan kannatti kyllä ehdottomasti taas käydä. Ensi vuonna koitan ottaa rennommin, mikä järjestyy varmaan just helpoiten järjestämällä ohjelmaa ja ottamalla kavereita mukaan. Näin voi kokea kuuluvansa johonkin, eikä tarvitse syödä yksin, epäonnistuneena hylkiönä, katsomatta ketään silmiin, koska kaikki kääntävät katseensa pois, häpeästä... vai myötähäpeästä?
Tästä tuli muuten mieleen conin noloin tapaus. Kaikki tietysti tuntee burgerin, mutta burgeri ei tunne kaikkia, ja mullekin kävi niin, että venasin vessan oven edessä kaveria kun burgeri tulee ovesta. Ja sitten käy niin, että mä katon sitä, niinkuin ihminen joka tuntee jonkun, ja se kattoo takas, että niinku "no?", ja sit mä en osaa sanoo mitään
Terveisiä vaan Vuorelalle. Hieno goggle ja muuta nokkelaa smalltalkkia. Useimmat on ihmisiä, jotka keksii vasta jälkikäteen kaikki nasevat loukkaukset, mutta mulla se menee noin erityisesti kohteliaisuuksien kanssa. |
_________________
Jerusalemi on täällä
|
| |
|
|
|
 |
|
Kuusikeiju |
| Location: |
|
|
Viestin aihe:
Lähetetty: syys 29, 2010 - 21:15
|
|
Liittynyt: loka 11, 2004
Viestejä: 376
|
|
Tapahtumarikas con, jossa en liiemmin ehtinyt nukua tai syödä. 12 tuntia pelinjohtamista kolmessa eri pelissä vei aika tehokkaasti mehut, mutta onneksi pelikokemukset jättivät hyvän maun suuhun.
Ja Myrrysmiehet todellakin tekivät sen ja julkaisivat Roudan maasta toisen painoksen! Sen lisäksi pulju vieläpä myi Roudan maata melkoisen hyvin, etenkin kun ottaa huomioon ennakkotiedotuksen ja mainostamisen miltei täydellisen puutteen. Kakkospainos on sisällöltään miltei sama kuin loppuun myyty ensimmäinen, muttapieniä eroja on lukuisia: paperi on parempaa, sivuformaatti on hiukan pienempi, selkämyksessä lukee pelin nimi, mukana on sisällysluettelo ja kaksi uutta kuvaa, pari karttaa on piirretty uudelleen ja taittoon on tehty vaikeasti huomattavaa, mutta lukukokemusta parantavaa stilisointia.
Roudan maan uusintapainos pakotti vetämään yhden pelin sitä ja seikkailuksi olin valinnut Kalliotaidetta... tavalaan, eli Roolieplaajassa julkaistun larpin pöytäpeliversion. Seikkailun kantavana ajatuksena on hahmojen juuttuminen kalliomaalauksen sisään ja psykologinen yhteentörmäys suljetussa tilassa. Roolipelaajan seikkailuun verrattuna laajensin peliä juuttumista edeltävällä ja sitä seuranneella tilanteella, jolloin pelin saa maskeerattua lähemmäs perinteistä fantassiatoimintaa. Pelaajat olivat hyviä. Erityisesti jäi mieleen kullervomainen hahmo heittämässä kainalosauvoja hakatule vastustajalle ja kommentoimassa: "Nauti nyt vapaudestasi", kun vanki päästettiin palaamaan kotiinsa.
Kaksi muuta seikkailua oli D&D (sinilaatikko) jatkumoa, jonka aloitin 2009 conissa: samat hahmot jatkoivat eteenpäin ja viihdearvot olivat seikkailussa suuret, vaikka pöytä olikin taas niin täynnä, että ääni uhkasi mennä. Ensimmäinen peli meni kuudela, toinen seitsemällä pelaajalla, jossa operoidaan jo conipelissä aika ylärajoilla. Pelaajat osasivat kuitenkin ottaa toisiaan loistavasti huomioon ja kakofonialta vältyttiin. Sankarten polku kuljetti hahmot jo tasoilla 3-5 ja Elwyn Tulisen linnoituksestakin selvittiin -pääpahis jopa jäi kiinni elävänä.
Muutoin suorittaminen menikin sitten tanssiharjoituksissa ja Clubia pelaten (en ollut aikaisemmin pelannut, ja nyt oli hyvä tilaisuus testata). Ihmisten tapaaminen oli antoisaa: vuosia sitten coneissa pelautti pelejä tuntemattomille, mutta nyt mukana on sekin hauskuus, että peleihjin saattaa osua ihmisä, jotka on tavannut aivan muissa roolipeliyhteyksissä, mutta joiden kanssa ei ole koskaan varsinaisesti roolipelannut.
Hyvä con. Mutta nyt huomaa, että ikä kai painaa sen verran, ettei kolmea peliä jaksa noissa olosuhteissa vetää kahteen päivään. Muutamien ihmisten kanssa keskustelut jäivät harmillisen lyhyiksi, mutta todennäköisesti sitäkin hedelmällisemmiksi. Ainakin tähän suuntaan. |
_________________
Roudan maan toinen painos nyt ulkona. Myrrysmiehet kustantaa ja jälleenmyy.
|
| |
|
|
|
|
|
Sam! |
| Location: Helsinki |
|
|
Viestin aihe:
Lähetetty: syys 31, 2010 - 11:58
|
|
Liittynyt: loka 09, 2004
Viestejä: 411
|
|
|
Kuusikeiju kirjoitti:
Roudan maan uusintapainos pakotti vetämään yhden pelin sitä ja seikkailuksi olin valinnut Kalliotaidetta... tavalaan, eli Roolieplaajassa julkaistun larpin pöytäpeliversion. Seikkailun kantavana ajatuksena on hahmojen juuttuminen kalliomaalauksen sisään ja psykologinen yhteentörmäys suljetussa tilassa. Roolipelaajan seikkailuun verrattuna laajensin peliä juuttumista edeltävällä ja sitä seuranneella tilanteella, jolloin pelin saa maskeerattua lähemmäs perinteistä fantassiatoimintaa. Pelaajat olivat hyviä.
Ai jai, olisi minun sittenkin kannattanut ilmoittautua siihen peliin! Se oli tuo Taidetta... tavallaan -skenaario, joka sai minut välttämään sitä. Pelkäsin näet, että siinä on jotain sormiväreillä sotkemista ja muuta mukahauskaa psykedeliaa, kun saksalaiset kirjoittajat tekevät huonoa parodiaa pohjoismaisesta larppaamisesta. Olin Kalliotaidetta... tavallaan -skenun aikana kiinni viereisen pöydän Nobilis-pelissä, jonka mainitsen coniraportissani.
Kyllä kai se on melkein otettava Ropecon 2011:n tavoitteeksi, että pääsen pelaamaan Ruotsalaisen vetämässä pelissä. |
|
|
| |
|
|
|
|
|
Kuusikeiju |
| Location: |
|
|
Viestin aihe:
Lähetetty: syys 02, 2010 - 07:55
|
|
Liittynyt: loka 11, 2004
Viestejä: 376
|
|
Äkkiseltään mietittynä mitä kehnommalta alkuperäisseikkailu on tuntunut, sitä paremman conipelin siitä yleensä on saanut, kun olen vääntänyt valmisseikkailuista Roudan maa -versioita. Parjattu Hevarin joulu muuttui ehkä onnistuneimmaksi conipelautuksekseni ikinä. Niinikään Tähden "valmisseikkailu" Taistelua ilman yhteistä rintamaa onnistui RM-sovituksena hyvin, vaikka lähtökohdat ovat aivan toisista maailmoista. Mutta toisaalta jos on tarkasti lukenut Taidetta... tavallaan -jutun lehdestä, niin spoilaa itseltään helposti yhden seikkailun viehättävimmistä puzzleista.
Niinpä näin varhaisessa vaiheessa, jos ensi vuonna pelautan conissa, niin todennäköisesti luvassa on sitten Roudan maa versio Vishnun kulta -seikkailusta ja Sankarten polun jatkuminen ehkä Huntuseuralla (B6 moduuli D&D:n punaboksisaagaa). |
_________________
Roudan maan toinen painos nyt ulkona. Myrrysmiehet kustantaa ja jälleenmyy.
|
| |
|
|
|
|
|
|
|
