Uusi Mage - kritiikkiä Atlantiksesta

[Thaumiel_Nerub]

Olen netistä lukenut, että uusi Mage pyörii paljon Atlantis-teeman ympärillä ja sitä on kritisoitu aika paljon negatiivisesti.

Miksi näin? Mitä hyvää ja huonoa siinä on?

[Telperion]

Itseäni tuossa Awakeningissä on lähinnä häirinnyt se, että peruskirja on niin tuhottoman tylsästi kirjoitettu.
Pelimekaniikka on puhdasta kultaa, mutta kirja on kirjoitettu tavalla, joka ei inspiroi minua pelaamaan nMagea.
Atlantis puolestaan aiheuttaa närästystä joissakin ihmisissä, koska se on kliseinen aihe. Minussa Atlantis aiheuttaa haukotusrefleksin, jonka jälkeen on hankala innostua mistään mitä nMage tarjoilee.

Tiedostan, että peruskirjan jälkeen on julkaistu pitkä liuta kirjoja, jotka tekevät nMagesta merkittävästi paremmin pelin. Ongelma on vaan, että kynnys lähteä ostamaan niitä lisäkirjoja on turhan ylhäällä. Puhumattakaan, että osaa näistä kirjoista on nykyään todella hankala saada, koska WW on antanut vanhempien kirjojen valua tasaista tahtia Out of Printtiin. Hei, ehkä se Print on Demand palvelu tulee sieltä joku vuosi? Saas sitten nähdä tuleeko se koskaan toimimaan Jenkkilän ulkopuolella...

Tällä hetkellä lähinnä odottelen, että Samsung saisi Suomenkin markkinoille pätevän e-lukijan, jotta voin alkaa ostamaan nMagen kirjoja PDF:nä. Sittenhän ei ole sitä Out of Print ongelmaakaan enää. En kuitenkaan ole niin kova jätkä, että alkaisin lukea kirjaimellisesti tuhansia sivuja roolipelikirjallisuutta ruudulta.

[VentrueCupFinalist]

En ole kovin hyvin jaksanut tutustua Awakeningiin, sillä en vieläkään taida olla toipunut alkusokista. M:tAs on suosikkipelini ja odotukset Awakeningin suhteen olivat korkealla. Kirjan ulkoasu jo uumoili pahaa, mutta kuten monesta ropekirjasta tiedämme, kuvitus ja kannet eivät aina kerro totuutta. Joten tutustuin peliin lähemmin, kunnes lopetin sen yrityksen.

Atlantis on saanut aiheestakin kritiikkiä. Tuntuu kummalliselta, miksi Ascensionin sinänsä hyvän idean tilalle piti keksitä jotain noin typerää? Konsensusmagia oli loistava keksintö, joskin se vaati melkoisesti "hiffaamista". Vanhaa Mageahan haukuttiin liian vaikeaselkoiseksi ja Awakening kenties pyri muuttamaan peliä ideallisesti helpommaksi. Minulle tämä selkeyttäminen maistui kuitenkin pahalle - ja maistuu edelleen.

[inquisitor]

Mielestäni MtA on parasta, mitä nWoDista löytyy, en tosin omista "pää" tuotelinjojen lisäksi muuta, kuin PtCn. Ihmisten pitää muistaa, että ainahan se on porukasta kiinni, että kuinka uskollisesti kirjojen tarinoita seuraa, koska ei niitä ole kiveen hakattu, eikä WWn agentit tule ovelle koputtelemaan, jos teet toisin, kun kirjoissa sanotaan.

Vaikka Atlantis oli meillä mukana pelissä, niin se jäi pelkästään maininnaksi, koska se ei pelaajia pahemmin kiinnostanut, ja pelissä on paljon muuta mielenkiintoista, niin miksi olisin yrittänyt väkisin tunkea sitä mukaan peleihimme.

[Antti-san]

Otin härkää sarvista ja vedin yhden Awakening pelin joka pyöri kokonaan Atlantiksen ympärillä. Selvittelin vähän Atlantis-myytin taustoja ja lueskelin sen maailmankuvauksen huolella. Pelissä oli ideana että joukko mestari-tason hahmoja alkoi nähdä outoja unia. Unessa hahmo kiipeää hopeisia tikapuita pitkin taivaaseen, kunnes maanjäristyksen vuoksi tikapuut sortuvat ja hahmo putoaa mereen. Meren pohjassa on luola, josta hohtaa hopeista valoa ja valosta erottuu neljän muun hahmon siluetit.

Mestarit eivät tunteneet toisiaan ollenkaan, joten alkupään pelit keskittyivät hyvin pitkälti hahmojen tapaamiseen ja neuvotteluihin. Kaikilla oli oma näkemyksensä siitä mitä unet tarkoittivat (unitutkija/psykologi/domina Free Councilista oli selvästi eri mieltä muiden kanssa) ja pakkaa sekoitti se, että tapaamiseen ilmestyi seitsemän hahmoa joista yksi (Kohtalon mestari PH) ei edes myöntänyt näkevänsä unia (eikä niitä myöskään nähnyt).

Lopulta pelaajat päätyivät uniensa johdattamina Azoreille, jossa tapahtui maanjäristys. Merestä nousi luola, joka johti muinaiseen temppeliin josta löytyi hopeisena hohtava metalliesine. Lopulta kun joku päätti koskea esineeseen, kuvailin kuinka hopeinen hohde kirkastui ja täytti koko huoneen. Kampanja päättyi siihen, ja pelaajat jäivät arvuuttelemaan että tapahtuiko ylösnouseminen vai "loppuiko leffa kesken".

Näin jälkikäteen voin todeta että peli toimi oikein hyvin, eikä peli olisi toiminut vanhalla systeemillä koska otin niin vahvasti tämän uuden Magen maailmasta kiinni. Valtaosa pelaajista oli pelannut vanhaa hyvin paljon (ja pitävät sitä edelleen parempana), mutta pelin jälkeen hekin totesivat kampanjan toimineen oikein mainiosti.

Olen itsekin sitä mieltä että uutta on yksinkertaistettu ihan siitä syystä että monet pitivät vanhaa liian vaikeaselkoisena, mutta toteaisin että koska kyseessä on kuitenkin ihan eri peli, niin pelejä on turha vertailla keskenään. (Sama pätee kyllä suurimpaan osaan uuden WoDin pelejä).

Jos jotakin kiinnostaa tuo peli tarkemmin, niin voisin kertoa siitä ehkä joskus jotain lisääkin.

[Thaumiel_Nerub]

^Minua ainakin kiinnostaa!

En nyt kommentoi Magen maailmaa, koska siihen en perehtymättömänä pysty. Mutta aiheesta toiseen tuon Atlantis-kampanjan loppu kuulostaa hyvältä. Hahmot pääsivät tavoitteeseensa, löysivät unen näyn hopean hoidon. Loppu oli hieno, jos peli jäi siihen ja jätti kaiken arvailujen varaan seurauksesta.

Itseäni kiinnostaa vanha Mage suuresti, mutta surullinen fakta on se, että uudempi oli helpommin saatavilla. Ensi selauksella kuvitus oli turn off, vaikkei sen pitäisi edes vaikuttaa. Toinen turn off tekijä oli taustatutkimus, peliä kun on aika paljon kritisoitu negatiivisesti. Ellei jopa huonoimmaksi nWoD linjan peliksi arvosteltu.

Kuitenkin koska Magessa on tuo Atlantis-teema niin vallitseva, se voisi yhteen Atlantis-kampanjaan taipua hyvinkin.

[VentrueCupFinalist]

koska kyseessä on kuitenkin ihan eri peli, niin pelejä on turha vertailla keskenään. (Sama pätee kyllä suurimpaan osaan uuden WoDin pelejä).
.

Tämä on ihan totta. Kuitenkin ainakin itse syyllistyn usein vertailuun tästä syystä:

Itseäni kiinnostaa vanha Mage suuresti, mutta surullinen fakta on se, että uudempi oli helpommin saatavilla.

Vanhat kirjat ovat kiven alla ja se on sääli. Itse pyrin aina vain kun on mahdollista hehkuttamaan näitä muutamia hyviä vanhan linjan pelejä ja tuomaan vertailua siksi, ettei ajateltaisi uuden olevan kulmistaan hiottu vanha. Tosin vertaaminen voi antaa sen kuvan, että uusi ja vanha ovat lähempänä toisiaan, kuin mitä ne todellisuudessa ovat...

Magekeskusteluissa on muistettava myös se, että Ascensionin vanhemmat laitokset ovat asetelmaltaan täysin erlaiset kuin revised. Eli näitäkään kirjoja (M:tAs vanhat laitokset ja revised) ei voida surutta ympätä samaan sarjaan. Tietysti tämä pätee vain siinä tapauksessa, että kamppiksessa on näkyvissä ascensiosota. Tosin ainakin myös paradox-säännöt ovat revisedissä muutellut.

Vaikka Atlantis oli meillä mukana pelissä, niin se jäi pelkästään maininnaksi, koska se ei pelaajia pahemmin kiinnostanut, ja pelissä on paljon muuta mielenkiintoista, niin miksi olisin yrittänyt väkisin tunkea sitä mukaan peleihimme.

Minua ei sinänsä suivaa Atlantis itsessään, vaan atlantislainen magia. Konsensusmagiaakin olisi voinut yksinkertaistaa, kuten esimerkiksi Sorcerers Crusadessa on tehty. Tai siis oikeastaan sitä ei ole yksinkertaistettu, vaan selitetty yksinkertaisemmin. Se, että maagit eivät sinänsä ole mitään tavallista tallaajaa kummempia eläväisiä syntyperänsä tai minkään muunkaan vuoksi, on toimiva ajatus. Toki pelaaja voi halutessaan tehdä vaikkapa vaikutusvaltaisesta hermeetikkosuvusta tulevan vesan, mutta tällaisen hahmon kohdalla onkin sitten kiinnostavaa ajatella, mikä osa hänen magiaansa on suvun vanhojen traditioiden myötä opittua "puskamagiaa" ja mikä "aitoa" herännyttä magiaa. Ascension tarjoaa taikuuden ja perinteiden suhteen paljon sellaista, joka on mielekästä ja helppoa sovittaa tosimaailman kulttuureihin ja historiaan. Magessa onkin tietyllä tavalla onnistuttu parhaiten kaventamaan kuilua tosimaailman ja WoDin välillä.

Pidin ja pidän siis Ascensionissa suunnattomasti siitä, että se ei ole niin "fantasiamainen" kuin mitä voisi kuvitella ja miltä Awakening vaikuttaa. (En siis ole yhtään kamppista Awista pelannut, enkä varmaan ihan äkkiä pelaakaan).

Suuri syy siihen, että fanit mollaavat Awakeningia on varmasti se, että Ascension oli monelle "oivallus" ja "löytö". Se on omassa porukassanikin tarjonnut hyvin erilaisia pelikokemuksia kuin mikään muu. Se on myös jakanut mielipiteitä. Kokeilevammat pelaajat ovat nauttineet sen vapaudesta ja perinteisemmän linjan kannattajat taas turhautuneet sääntöjen monimutkaisuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta.