Kerbal spaceprogram

[Noppamaagi]

Niin vaikka tämä ei ole roolipeliä lähellekkään, niin ajattelin, että saattaisi yleensä kiinnostaa porukkaa muuten vaan. Idea on hauska ja voihan siinä vaikka samaistua vihreään mulkosilmään, ennenkuin raketti mäjähtää tantereeseen kauheana tulipallona.

http://kerbalspaceprogram.com/

Vähän niinkuin Minecraftikin, niin Kerbaalien avaruusohjelma on pikkuporukan väsäämä pelin alku. Peli on siis hyvin alkuvaiheessa, mutta tuossa linkissä on pelattava yksinkertainen demo. Peli päivittyy aina valmiimmaksi pikkuaskelin, mutta demo ei päivity enempää. Pitää ostaa se, jos haluaa oikean pelin saada. No demoa itse olen pelannut jonkinverran ja kyllä siitä ihan kivasti hupia irtoaa, mutta itse pitää antaa itselle tavoitteet demossa.

Idea on pyörittää Kerbaalien avaruusohjelmaa. Ensin suunnitellaan huikea raketti, pistetään kolme urheaa kerbonauttia kyytille ja ei kun lentoon. No mitäpä raketilla muuta. Sillä lennetään tietenkin avaruuteen. Tai räjähdetään lähtötelinettä vasten, tai syöksytään moottorit ärjyen tantereeseen tai mereen tai ylikuumetessa levitään pitkin taivaita tai päästään sinne avaruuteen ja jopa takaisin kotiin laskuvarjolla onnellisesti. Pienen harjoittelun jälkeen tein ensin sellaisen pienen hyppäyksen taivaalle ja sitten tavoitetta kasvattaen yhä korkeammalle. Yritin planeetan kiertoradalle, mutta jäin ikuisiksi ajoiksi kiertämään aurinkoa. Koitin päästä kuuhun, mutta en ihan osunu. Joku oli vahingossa syöksynyt koko auronkokunnasta ulos. Sen oli täytynyt saada kuun kautta hirmuinen linkoefekti. Ainakaan omilla moottoreilla ei sellainen onnistu.

Kaikilla kappaleilla on oma gravitaatio ja kuuhun voi laskeutua, mutta demossa ei ole mitään navigointiapuja, niin se on tuurista kiinni. Valmiissa pelissä pitää sitten kehittää teknologiaa ja ostaa raketin osia ja onnistua avaruuslennoissa. Siinä on sitten telakointi ja lentosuunnittelu ja uusien planeettojen löytäminen mukana.

Oikeastaan olen suurinpiirtein omat tavoitteeni saavuttanut, mutta jos innostutte, niin pankaa tähän, mitä olette onnistuneet. Itse huomasin kiertoradalle asettumisen aika haastavaksi. Helposti arvioi yli ja sinkoutuu aurinkoa kiertämään. Kuuhun en ole osunut, mutta planeettaa olen onnistunut kiertämään stabiilisti ja päässyt hyvin soikealle radalle, kun kuu nykäisi kerran kivasti lisävauhtia avaruuskapselille. Sellaisen huomasin, että isoin mahdollinen raketti ei aina ole paras. Optimi on siinä jossain kohtaa. Panen kuvia pyydettäessä.

Vinkki: pikkuraketeilla voi aika nätisti lentää manuaalisesti, mutta isommat tarvivat SAS tai Advanced SAS moduulin. Se pitää myös panna päälle. Ei riitä, että SAS moduli on kyytillä. Nappulasta päälle se. Ensin lensin manuaalisesti vaikka mihin, ennenkuin tajusin tuon. Ohjeitahan ei lueta tietenkään Sai kyllä kieli keskellä suuta ohjata ja se on muuten vaikeaa. Pienikin ihan mitätön ohjausvirhe johtaa katastrofiin.

[Rsihvo]

Kyllä tuon kanssa on leikitty (arvostelu peliraatiin http://tinyurl.com/ckj865o) ja ostinpa tuon oikean version kun demoversio 1.3 on ilmaisuudenstaan huolimatta fysiikaltaan buginen. Siksi 1.3 on omat rakettireseptinsä. Kuulento onnistuu kyllä 1.3 versiossa kun käyttää siipiä laskutelineinä ja alastulonopeus on luokkaa 2-3m/s.

Aika paljon täytyy ajatella mitä tekee, esim. Hohmannin minimienergiakiertorata kannattaa muistaa - neljän sekunnin poltto apoapsiksessa nostaa kiertorataa ja periapsiksessa kannatta taas hidastaa. Liian korkea kiertorata tulee sen takia että olet noussut raketilla pystysuoraan, jo 20km jälkeen saa ruveta kallistamaan sivulle jotta kiertoratanopeutta alkaa kertyä - tämä on taloudellisin lähtötapa myös. Ilmanvastus vaikuttaa jossain määrin kai, mutta tärkeintä on saada alus alhaiselle kiertoradalle, koska mitä lähempänä planeetan massaa ollaan sitä tehokkaampaa oma työntövoima on. 68km jälkeen ollaan maagisesti kiertoradalla. Planeetan pyörimisliikkeen takia ekonominen lähtösuunta on 90 astetta itään ja kuu sijaitsee myös 90 asteen kiertoradalla. Lennettäessä kuuhun kannattaa työntömoottori käynnistää kun Mun pilkistää taivaanrannasta ja nostaa apoapsis 14,000 km. Advanced SAS tosiaan ohjaa kaikkia ohjainpintoja raketissa eli sitä tarvitsee vain yhden. SAS taas estää raketin pyörimisen.

Itse olen tosiaan käynyt kuussa ja viimeksi sinne tuli jätettyä pieni tukikohta. Suunnitelmissa olisi kuutukikohdan perustaminen ja lento lähiasteroidille. 1.4 eteenpäin tosiaan kaikki lennot mitä ei päätä jäävät tuonne, eli kiertoradan saa roskattua raketin alemmista vaiheista helposti. Eli suosittelen kyllä tätä "minecraftia avaruudessa."

[Noppamaagi]

Tämä se on hauska

Ostin nimittäin itsekin äskettäin tuon varsinaisen version, joka ei tosin ole likimainkaan valmis, mutta on siinä paljon enemmän ominaisuuksia, kuin demossa. Planeettoja on nyt viisi ja niillä on omia kuita. Vieläkään ei ole muuta kuin hiekkalaatikkoversio, mutta kampanjamoodi on tarkoitus tulla sitten joskus kaukana tulevaisuudessa. Nyt mennään vielä leikin pohjalta.

Hauskin uutuus on kuitenkin lentokonehangaari. Kun demossa voi tehdä vain raketteja, niin nyt voi tehdä hangaarissa lentokoneitakin. Ihan niin mielisairaita virityksiä, kuin vain ikinä keksii. Tosin ne pakkaavat räjähtämään jo lähtökiihdytyksessä. Aikani värkkäsin erilaisia lentsikoita suihkumoottorilla tai kauheilla raketeilla, kunnes lopulta oivalsin, että yksinkertaisuus toimii parhaiten, niinkuin oikeissakin lentsikoissa. Sain lopulta aikaan suihkarin, jolla pysyi ilmassakin ja päätin lentää valtameren yli. Siinä meni aikaa, mutta lopulta tuli maata näkyviin. Aloin tasaisen loivan laskeutumisen sillä kauhealla vaapulavekottimella, mutta voi! Polttoaineen viiminen pisara meni siinä 3000 metrin korkeudessa. Ei auttanu liito tarpeeksi, vaan tultiin kenttään aika kovaa. Mäiskis! Hioin vielä malleja vähäsen ja sain jo tosi vakaan suihkarin. Rakettikoneista loppuu löpö heti kun pääsee ilmaan. Suihkari on taloudellisempi. Joihinkin koppeihin on tehty hyttinäkymä. Lähdin urheasti koelennolle uusimmalla lentsikalla ja ohjasin kopista. Oooh! Lento oli tasaista ja kaunista, enkä käyttänyt edes SAS moduuleita, kuin lähtökiihdytyksessä. Tein kaarroksen meren yllä ja päätin laskeutua maahan. Kieli keskellä suuta mittarilentoa, niinkuin oikea pilotti. Laskutelineet ulos ja kaasua varovasti pienemmälle... Tässä vaiheessa yleensä pamahtaa ja kovaa. Nätti kosketus ja kaasu pois. Ensimmäisen kerran pääsi kerponautti ehjänä maahan lentoretkeltään. En edes harkinnut yrittäväni laskeutua sille oikealle kiitoradalle. Ihan liian pikkutarkkaa olisi ollut se, mutta tasainen nurmikenttä avaruuskeskuksen lähellä on oikein hyvä paikka. Planeetta on muuten oikeasti tosi iso, vaikka se raketeilla leikkiessä tuntuu pieneltä.

Toinen hauska puuha on yrittää suihkumoottoriautoja. Katastrooffit ovat hurjia ja näyttäviä. Hauskinta on, kun joku koneen osa sinkoutuu kuin tykillä ammuttuna taivaan sineen.

Monivaiheinen avaruuslentokone pitäisi olla mahdollinen, mutta se on aivan ylivoimainen vielä minun taidoille.