Kirjoittaja Nuurori » 27 Heinä 2010, 11:39
Viisivuotias poika löytyy, mutta ei ole sikäli meidän perheessä, että erosimme reilut kolme vuotta sitten.
Lasten tekemiseen ja hoitamiseen pätee mielestäni kaikkein parhaiten neuvo: Älä noudata muiden antamia ohjeita. Tietysti silti annan niitä itsekin. Annan yleensä vain myös ton kaikkein tärkeimmän neuvon. Se kun on jokaisen oma asia.
Jos ei halua tehdä lapsia, ei kannata. Olen huomannut sellaisen ilmiön, että jotkut tekevät lapsia ainakin osittain siksi, kun se jotenkin kuuluu asiaan. Opiskelu. Seurustelu. Työ. Avioliitto. Perhe. Mökki. Lastenlapset. Perhe. Elämänsä suorittaminen on kääntäen verrallinen elämästä nauttimiseen, ja ennenkaikkea niiden lasten hyvinvointiin.
Jos haluaa, kannattaa tehdä vaikkei se olisikaan "järkevää". Se on taas sitä muitten ihmisten omien käsitysten pönkittämiseksi tarkoitettua maailmanparannusta. Lapsi ei ole taloudellinen investointi, koska lapsi ei maksa juuri mitään. Sitterit, syöttötuolit, lastenvaunut, auto, lelut, vaatteet, yleiskoneet ja hyppykeinu ovat kaikki yhtä välttämättömiä kuin lisäsäännöt roolipelille.
Joskus ei saa, vaikka haluaisi. Käydään raskaissa hedelmällisyyshoidoissa tai jonotetaan vuosia adoptiolasta, vaikka maailmalta löytyy miljoonia hylättyjä lapsia. Byrokratian rattaat jauhavat rakkauden siemenistä lannistumisen jauhoa.
Sitten välillä käy niin, että lapsi tulee ilman lupaa. Useimmiten yllätys on alkushokin jälkeen iloinen. Toisinaan taas vanhemmat ovat vielä synnytyksen jälkeenkin yhtä hukassa. Tälläisille vanhemmille kai paras neuvo olisi antaa lapsen opettaa hoitamaan itseään. Don Corleonen sanoin: "Lapset ovat elämän ainoa aarre."
Lapsi ei ole koskaan riesa eikä paha. Tälläiset tunteet tulevat kuitenkin helposti pintaan, kun mukula kiljuu yötä myöten, ja aamulla pitäisi herätä töihin. Ongelmat sopeutumisessa elämään lapsen kanssa johtuvat lähes poikkeuksetta vanhempien omista ongelmista ja luonnottomista elämäntavoista. Usein vanhemmat suorastaan kerjäävät ongelmia yrittämällä kasvattaa lapsensa mahdollisimman "hyvin" eli "tiukasti".
Tulee mieleen toissapäiväinen keskustelu erään, vasta äidiksi tulleen tutun kanssa. "Oskari valvoisi vaikka kuinka myöhään, ja sitten aamulla sitä on vaikea saada hereille". Itse lisäisin tähän perään, että "no shit, sherlock". Olisko Oskarin kanssa helpompaa, jos sitä ei väkisin laitettas ysiltä sänkyyn, moralisoitas siitä miten nyt pitää nukkua, vaikkei kukaan muu sivumennen sanoen nukukaan vielä moneen tuntiin, ja sitten taas aamulla herätetään samasta syystä: Koska pitää herätä. Entä jos Oskarilla ei olekaan ongelmaa, vaan vanhemmilla on. Lapsi ei vielä ymmärrä aikuisten valheita, vaan reagoi niihin asiaankuuluvasti: kapinoimalla. Kasvatuksen tehtävänä on sitten korjata tämä "ongelma", tekemällä lapsesta kiltti.
Valta turmelee. Absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Ongelma on aina heikommalla, ja vahvempi aina ratkaisee sen itselleen edullisella tavalla.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta asiasta kiinnostuneille
-Tommy Hellsten: virtahepo olohuoneessa (helposti lähestyttävä kirja lapsen häpeästä)
-Alice Miller: Lahjakkaan lapsen draama (lyhyt mutta tiivis kirja kyseenalaistaa kasvattajien motiivit)
-A.S. Neill: Summerhill (optimistisia havaintoja ihmisen hyvyyteen uskomisesta)