Omat maailmat?

[Murhe]

Ihan uteliaisuudesta ajattelin kysellä onko kenelläkään jotain omaa vakavasti otettavaa D&D pelimaailmaa? Kenties julkisessa jaossa?

Kaverin kanssa aikaisemmin tuli muutama sana vaihdettua magistokratisen ja ahtaan teokratisen maailman yhteentörmäyksestä ja asia jäi minua kiinnostamaan niin, että tällä viikolla luppoaikana mökillä luonnostelin pientä pelimaailman tapaista vanhojen ideoiden pohjalle.

Kenties figupelaaminen näkyi asetelman rakentamisessa siinä suhteessa, että jokaiselle valtiolle piti luoda omaleimaisuutta, heikkouksia ja vahvuuksia estämään yhden vallan maailmandominanssia.

Ideoina oli seuraavia:

- Lainkuuliainen teokratia, jossa arcaaninen magia nähdään kauhistuksena ja on kiellettyä. Paladiinit ovat lawfull neutraleja. Pappiskuningas valitaan paladiinien riveistä. Kansa noudattaa tiukkaa lakia, hyveitä (uskollisuus, ahkeruus, itsensä kieltäminen), ankaraa verotusta, mutta vastapainona pellot ovat siunattuja (tasainen ilmasto, harvoin katovuosia).

- Lainkuuliainen pahan suopa magistokratia, jossa (arkaaninen) magia on ylhäistön yksinoikeus. Rappeutunut demokratia (siis ylhäistön keskinäinen demokratia Ateenan tyyliin, jossa vapailla miehillä oli äänioikeus). Byrokraattinen ja aristokratian asemaan keskittynyt yhteiskunta. Historiassa ideaali valistuneiden viisaiden hallinnoimasta yhteiskunnasta hullun hallitsijan syrjäyttämisen jälkeen.

- saari-emiirikunta, joka keskittyy kulloinkin vallassa olevan emiirin ja hänen sukunsa muodostaman ylhäistön vaurauden ja loiston ylläpitämiseen. Kaupankäyntiä, merirosvousta, eksoottisia aarteita ja tavaroita. Huippuunsa hiottuja ammattilaisia niin velhojen, sotureiden kuin viihdyttäjienkin keskuudessa.

- Aavikolla elävien paimentolaisheimojen alue, jossa merkittävä kulttuurinen arvostus on elämän antavilla keitailla ja naisilla (myös lapsilla tottakai). Miehellä vapaus tulla ja mennä mielensä mukaan, mutta asemaa saa klaaninsa jäsenenä, muukalaisena, palkattuna asemiehenä (tai muuna ammattilaisena), rakastajana tai aviomiehenä haaremissa. Keitaista suurimmat linnoitettuja kaupunkeja, joissa valtaa pitävät kuolemattomat (ihmisten perspektiivissä) dryadimaiset luonnonhengettäret, joiden ihmismiesten kanssa saamat jälkeläiset muistuttavat kovasti haltioita (ja näiden jälkeläiset puolihaltioita).

- Myrskynajan örkkejä muistuttava kansa rauhallisia maanläheisiä örkkejä, jotka elävät vuoristoissa väistäen ihmisiä mikäli mahdollista.


Ajatuksena on siis tyrkkiä vähän erikoisempaa maailman järjestystä, jossa kotimaalla on merkitystä hahmojen mahdollisiin luokkiin ja maailmannäkemyksiin.

Teokratian alueelta kotoisin oleva loitsija olisi uskollinen pappi tai paladiini, piilotteleva hereetikko tai salatieteilijä. Magistokratian alueella ylhäistön jäsen tai laiton velho/maagikko tai halveksittu pappi. Autiomaassa kenties haltia tai puolihaltia. Emiirikunnassa koulutettu velho ja neuvonantaja kenties.

Vastaavasti hahmoon kohdistuva asennoituminen riippuisi kokonaan maankolkasta ja hänen luokastaan, ellei maine ole kiirinyt edellä.

En usko, että tästä vakavaa maailmaa on syntymässä. Minua vain kiinnostaa leikkiä ajatuksilla mitä kaikkea voisi synnyttää ja millaista politiikkaa luoda peliin.

[vps]

D&D:n ollessa kyseessä, "poliittinen roolipelaaminen" voi kuullostaa joidenkin luolistoseikkailuihin mieltyneiden pelaajien korvissa aika kuivalta.

Mutta, koska itsekin olen taannoin johtanut poliittisviritteisiä valtakamppailu/juonittelu-skenaarioita ja kampanjoita, en pistäisi yhtään vastaan. Ja kun on perustamassa kokonaista pelimaailmaa, ei kannata unohtaa D&D:n tarjoamaa mahdollisuutta luolistomonstaukseen ja high-fantasyn tuomaan power-gaming-ympäristöön.

Itse jätin omien pelimaailmojen suunnittelun jo vuosia sitten, kun pelaajien kiinnostus niitä kohti ei tuntunut olevan kovinkaan suurta. Pelimaailman suunnittelu on kuitenkin mukavaa puuhaa ja loppujen lopuksi aika vaativaakin; ei saa matkia liikaa valmiita, olemassaolevia ideoita. Omaperäisyyden haku voikin olla aika vaikeaa jos pelimaailma tulee olemaan ns. tusinafantasiaa, jossa on haltiat ja örkit sun muut tutut elementit sadoista eri fantasiamaailmoista.

Mutta kuitenkin, hyvää jatkoa projektin merkeissä jos siitä jotain muodostuu! Alkulähtökohdat ja pelimaailman valtaapitävät valtiot vaikuttavat luonnostelmasi perusteella ihan mukavalta vaihtelulta epämääräisiin Forgotten Realmsin "kuningaskuntiin" verrattuna

[Murhe]

Politiikan ja maailmannäkemyksen asema pelissä olisi tietysti kiinni mikä rooli sille halutaan antaa. Jos hahmo olisi magistokraatin jäsen niin sillä olisi merkitystä hänelle hyvin henkilökohtaisella tavalla. Toisaalta eri paikkojen suhtautuminen antaa uutta maustetta sille perinteiselle tavalle, että tuiki tuntemattomat tulevat apua pyytämään majatalossa. Voisi olla monelle ihan uutta pelata hahmoa - velhoa, joka viattomalla olemassaolollaan rikkoo paikallisia lakeja.

[Kuusikeiju]

Olen tehnyt D&D:täkin varten kaikkiaan neljä maailmaa, joissa on pelattu useammalla hahmoporukalla ja pidempi rupeama. Näistä kaikki eivät täytä sitä vakavastiotettavuude kriteeriä, mitä Murhe peräänkuulutti, mutta otan nuo oudommat viritelmätkin esittelyyn.

Ensimmäinen oma maailma piti tehdä varsin yllättävästä syystä: hahmot kämmäsitvät maailmanpelastusseikkailun ja Mystara tuhoutui pitkään kestäneen kampanjan lopuksi. Koska tuolloin (kauan sitten) saatavilla ei ollut muita valmismaailmoja, yritimme tehdä oman.

Pizzamaailma oli käytännössä hirveä luomus. Kaikki pelaajat otettiin mukaan maailmansuunnitteluun ja jokainen sai tehdä osan maailmasta. Ideana oli lettumaailma, jonka 12 jumalaa olivat jakaneet itselleen vaikutusalueiksi (pizzasiivuja kartalla). Maailman keskellä oli jokin Olympos-vuorta muistuttava, jossa jumalat kittasivat nektaria ja kansat asuivat heidän ympärillään.

Valitettavasti kaikki pelaajat eivät saaneet osaansa valmiiksi ja muutoinkin nuo sektorit eivät olleet yhteyksissä toisiinsa. Lopputuloksena maailma sisälsi viivasuoria rannikoita ja satoja kilometrejä pitkiä äkkipudotuksia. Yhdellä sektorilla oli oma aurinko ja leijuvia saaria. Pelaajat eivät pitäneet maailmasta ja pelinjohtajalle se oli painajaismainen sekasotku.

Niinpä sovittiin, että tein yleensä peliä johtavana uuden maailman. Tulos, Simplisissimum oli huomattavasti parempi. Kun edellinen kaatui osittain siihen, ettei sen suuruutta saatua kuvattua, niin Simplisissimum lähti noi Tanskan kokoisesta saaresta. Saari jakautui vuoristolla eteläiseen suola-aavikkoon ja pohjoiseen lauhkeaan lehtimetsään. Pohjoisalue koostui klassisista feodaalisista ruhtinaskunnista, jotka olivat muodollisesti yhden kuninkaan alaisia ja käytännössä kovin itsenäisiä. Ritarius oli päivän sana. Suola-aavikolla asui sitten villejä luolamiehiä ja lohikäärmeitä.

Maailman ideana oli kuitenkin se, että meren takana on ihan kaikkea kamalaa. Ritarit kävivät sitten tekemässä jännittäviä tehtäviä ja surmaamassa hirviöitä vierailla ja kartoittamattomilla rannoilla. Kuningaskunnan rannoille myös saapui milloin minkäkinlaista hirviötä, ruttolaivaa tai valloitusta haikailevaa sotilasjoukkoa. Haltiat, käpsät ja puolituiset asuivat kaikki meren takana, tosin etelässä lähimmän mantereen pohjoisosat olivat haltiavaltakuntien asuttamia. Jälikäteen maailma muistutti tavallaan Praedoria, mutta eriste oli vesi. Keskellä on suhteellisen vakaa valtakunta ja sen ympärillä pelkkää seikkailua, raunioituneita valtakuntia, suuria aarteita ja outoja olentoja.

Tämän jälkeen elämässä tuli pitkä ajanjakso, jona en lainkaan ollut pelinjohtajana dumpassa. Paluu tuotti ensin kieli poskessa tehdyn Playa Burrianoksen, joka oli yhdistelmä 1800-luvun alun Meksikoa ja perinteistä D&D:tä. Tuliaseet oli jätetty pois, mutta Meksikosta haettiin kaikki mukaan mahtuvat sombrero-siesta- ja lattarikliseet.

Sitten on tämä Roudan maa, jota sitäkin pelattiin jonkin matkaa lähinnä koemielessä D&D:n säännöillä. Silloin tosin tärkeää oli rajoittaa, rajoittaa ja vielä kerran rajoittaa monien hahmoluokkien, hirviöiden, varusteiden yms. käyttöä. http://www.roolipelit.net/index.php?name=Sections&req=viewarticle&artid=1&page=1

[Quotta]

Ainoa valmis ja samalla paras maailmani tuli valmiiksi samalla, kun roolipeliporukkani sita pelasi. Kampanja jai kesken, mutta sain maailman valmiiksi joka tapauksessa. (Pelaajat olivat demonien palveluksessa ja lopussa onnistuivat avaamaan portin helvettiin, aloittivat pimeyden nousun maailmassani jne.) Pelaajani siis loivat historiaa maailmaan ja nykyisin pelatessamme, voi joskus olla jotain viittauksia tahan menneisyyden suureen pimeyteen.
On hauskaa huomata, etta jotkut pelaajista huomaavat yhteyden ja virnistelevat asialle ja toiset eivat huomaa asiaa. En ole kuitenkaan koskaan luonut poliittisesti toimivaa maailmaa, koska sille ei ole ollut tarvetta. Omat pelaajat ovat kuitenkin aika rehellisia luolakomppaajia.

Viimeaikoina oli yksi idea, jossa koko maailma olisi maan alla. Tassa maailmassa sitten olisi maan alaisia meriakin ja suuria holveja jne. mutta maanpaallisesta ei olisi mitaan tietoa, koska sita ei uskota olevan. Ehkapa ideana voisi olla etta se on yksi iso murikka avaruudessa ja pinnalle meno tarkoittaisi varmaa kuolemaa, taikka sitten pinnalla saatettaisiin kulkea teknologisissa ympyroissa, mutta ei omattaisi magiaa lainkaan.
Maanalainen maailma olisi mielestani oikein viihdyttava...Onko kenellakaan ollut mitaan kokemuksia moisesta?

[Murhe]

Joskus tuli vedettyä pelin tynkää, joka perustui Spiderwebsoftwaren Exile pelisarjaan, jossa mahtava keisarikunta heitti maan alle rikollisensa ja toisinajattelijansa, jonka jälkeen nämä järjestyivät ja aloittivat sodankäynnin ja pyrkimisen maan päälle. Tuon pohjalta siis heitin peliä.

Hyvin tärkeänä näkökohtana muodostuu näkeminen. Ilman maagista valoa tai pimeänäköä elämä on kovin orpoa. Helpotin tilannetta tarjoamalla polttopuuta (ikään kuin maasta ylöskasvavia juuria), hohtavia sieniä ja kaipa jostain olisi löytynyt vulkaanista maaperä, jossa laava hohtaisi himmeää valoa muualle.

Varsinaista hilpeyttä aiheutti Pelorin pappi, joka heitettiin tuonne. Siinä sitten mietittiin miten auringon palvominen ja siihen yhteyden saaminen onnistuu...

[Kuusikeiju]

Pelorin pappi auringottomassa maailmassahan on loistava lähtökohta seikkailulle! Siinä papilta kysytään ihan eri tavalla uskoa, kun hän ei voi todistaa uskontonsa kohdetta ja joutuu epäilemään välillä vakaumustaan.

[Murhe]

Minä myös asettelin muita kiviä hänen tielleen. Loitsut eivät aina toimineet, kun yhteys Peloriin oli heikko, mutta asia parani, kun hän rakensi ensin puusta pyhän symbolin ja myöhemmin hänen oli tarkoitus tehdä sellainen kullasta. Olisipa siinä ollut oiva esikuva pimeän asujille.

[Simple]

"Oma maailma on paras maailma". Tai niinhän sanonta kuuluu? Vai oliko se sittenkin toinen näistä? "Oma maailma kullan kallis". "Oma maailma mustikka muu maailma mansikka". Noh, ei sen väliä...

Itselläni on ollut tapana tehdä aina (jo ensimmäisestä kampanjastastani lähtien) aluksi maailmankartta itse, sillä näin syntyy paljon ideoita siitä mitä pelaajilla tulee maailmassa olevan tehtävänä ja mikä on maailman tilanne (näin aluksi) pelaajien saavuttamattomissa olevilla alueilla. Tästä ensimmäisetä maailmasta minulla on itseasiassa olemassa kaksi versiota: alkuperäinen värillinen ja uusittu värittämätön rajakuva pelaajien loikattua ajassa reippaan 99 vuotta (heitetty muistaakseni 2d100) vuotta tulevaisuuteen improvisoidun pelin seurauksena. Sama mikä koskee maailmaa, koskee myös kaupunkeja, IDEAT SYNTYVÄT PIIRTÄESSÄ. Aloitan yhä joka kampanjan kartan luonnilla, muuten luotan pääosin improvisointiin...

Keskustelen yleensä pelaajien kanssa heidän hahmoistaan ja muokkaan maailmaa sen mukaan. Esimerkiksi kun pelaajan luotua hobgoblinhahmon, jonka taustatarinaksi tuli tämän jääminen yksin ihmisten vangiksi hobgoblinien (koko rotu) epäonnistuneen "itsenäistymis"-yrityksen jälkeen, kasvoi hobgoblinien olemassaolo maailmassa lähes olemattomasta huomattavaksi (ei tyyliin omaa valtiota, mutta itsenäistymisyrityksestä tiedetään maailmalla kuitenkin paljonkin... Näin se toimii luo ja muokkaa tilanteen mukaan

[Stormdaemon]

Itseööäni on nyt vähän aikaa pyöriskellyt päässä maanalainen matriarkaattinen magistokratia. Käytän jonkin verran Underdark kirjaa rotuihin ja tunnelmiin. Magian luultavasti nappaisin sen erilaisia magiasysteemejä tarjoavan kirjan varjotemppuilusta. Jumalat olisivat Olympoksen tapaan ihmisten elämään sotkeutuvia paskiaisia, mutta uskoisivat viikinkijumalien tapaan jonkinlaiseen Ragnarokiin. Knasta olisivat jakautuneet kahden liittoutuman välille, toinen johtajiltaan Lawful Evil ja toinen Chaotiv tai Neutral Evil, pohjana jakautumiselle olisi rasismi/xenofobia ja jumalten valtataistelu. Lisäsuunnittelu on meneillään...

[Thaumiel_Nerub]

Itsekin olen hieman jo ruvennut suunnittelemaan omaa maailmaa Dunkkua varten, sillä en rupea mitään valmista lähdeteosta ostamaan ja opiskelemaan, kuitenkin johtaessani maailma kehittyy omilla urillaan seikkailuun sopivaksi (niin on vähän käynyt mm. Praedorissakin).

Sitä mukaa kun pelaaja kuulee/tutkii tai muuten vain "elää" maailmassa, se täyttyy yksityiskohdilla. En siis rupea jokaisen metikön, lepikon ja linnan paikkaa valmiiksi päättämään, henkilöistä, maista tai nimistä puhumattakaan! Ne tulevat sitten pelin edetessä...

Mutta jonkinlaista kuvaa on jo.

Maailman kartta on karkeasti Euroopan mallinen, suurinpiirtein. Pohjoismaat on edustettuna, kuten Afrikan pohjoisosa sekä Venäjän länsiosa. Tietysti ne eivät ole kyseisiä valtioita tai alueita, vaan muotoja.

Nopealla pläräyksellä ohjekirjasta olen jo ruvennut hieman hahmottamaan maailmaa, pohjana ehkä hieman Warhammerin maailma.

Minun maailmani nimi olisi Aerophia tai jotain muuta tökeröä, tietysti eri rodut ja ehkä kuningaskunnat ja heimotkin käyttäisivät tästä pallonpuolikkaasta omaa nimeään...

Englannin paikalla olisi ritari/paladiini-valtakunta.
Irlannin korvaa Gnomejen mannut.
Pohjoisessa on tietysti viikinkityylisiä Barbaarikansoja ja heimoja tyyliin Forgotten Realmsin 9 kaupunkia (vai mikä nyt onkaan, se Icewind Dale-hässäkkä).
Samoin Barbaariheimoja olisi myös Afrikan pohjoisosassa aavikoilla ja myös viidakoissa.
Etelämmässä "Afrikkaa" on viidakkoja, joissa elää monstereja ja niitä lisko-heeboja, mitä on Monster manualissa.
Venäjä on lähinnä vuoristoa, mikä "sivistyneiltä" osin on kääpiöiden valtakuntaa. Vuorten takana on kadotettuja suo-alueita, epäkuolleita ja hirviöitä ja muuta roskaa.
Haltiat ovat lohkaisseet itselleen epsanjan ja porttugaalin, mikä on ikivanhaa metsää...
Alpit on suurinpirtein kohdallaan, ja niissä elelee, jotain... dunno vielä. Ehkä alppien keskellä on helkutin korkea vuori, missä eläisi sitten pilvien tasalla jotain... no, en tiedä.
Örkit olisivat afrikkalaisia, karvaisemmat versiot goboldit yms... en ole vielä päässyt niin pitkälle lukemaan...

Jäljelle jääneet alueet, Ranska, Saksa, Italia ovat ihmisten valtakuntia, kuten Brittein saarikin.
Britit ovat puhtaita ja uskovia paladiineja, ritareita, ja muita puhtoisia.
Saksalaiset sotaisia ja raakoja valloittajia.
Fransmannit... en tietoa vielä.
Italiaanoissa on kaksi puolta. Pohjoisessa asuva kansa on "roomalaistyylisiä" kun taas etelässä, varsinkin "sisiliassa" olevat merirosvoja.

Pahoittelen typerää kieliasua, mutta kun idea on muutenkin edelleen niin raakile, ettei siitä mitään kunnollista sanottavaa ole. Katsotaan sitten uudelleen, kun on kaikki kolme peruskirjaa luettu.
Kuitenkin aion keksiä jokaiselle mestalle jotkut "fantasiamaisemmat" nimet kuin Italia ja Englanti. Myöskin luonnollisesti hion tuota maailmaa paremmaksi kuvauksellisesti ja alueellisesti. Tarkoitus ei ole tehdä mitään mullistavaa paikkaa pelirintamalla, vaan toimiva mesta, missä on mielenkiintoista seikkailla. Tulen todennäköisesti rippaamaan jonkun verran maailmaani tietokonepeleistä, mm Thief ja Morrowind (ei Oblivion). Tarkoituksella matkin hieman muita, sillä en millään viitsi keksiä pyörää uudestaan, vaan haluan monipuolisen ja mielenkiintoisen paikan, millä on venymisvaraa joka suuntaan, eli ei ole tiukassa muotissa tai kaavassa. Kaikki on siis mahdollista, mutta hyvän maun rajoissa. Kuitenkaan tarkoitus ei ole tehdä mitään sillisalaattia!

Ja tietysti maailman kehitys tapahtuu suurimmaksi osaksi seikkailun kehittyessä, eli maailma elää seikkailujen myötä. Siitä sitten kehittelen omaksi ilokseni jotain dokumenttia, ja ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä minulla on valmis pelimaailma, minkä lykkään pdf-muotoon ja muiden pällisteltäväksi ja haukuttavaksi!

[cngnome]

- Lainkuuliainen teokratia, jossa arcaaninen magia nähdään kauhistuksena ja on kiellettyä. Paladiinit ovat lawfull neutraleja. Pappiskuningas valitaan paladiinien riveistä. Kansa noudattaa tiukkaa lakia, hyveitä (uskollisuus, ahkeruus, itsensä kieltäminen), ankaraa verotusta, mutta vastapainona pellot ovat siunattuja (tasainen ilmasto, harvoin katovuosia).

> Koskettelin tätä pelissäni http://www.roolipelit.net/index.php?nam ... tit&lid=65
ja käänsin toisinpäin. Millaista tälläinen maailma on ulkopuolisen silmin ?

Minusta maailmojen synnyssä kannatta miettiä miten siellä elävät ajattelevat, mihin he uskovat ja mistä muodostavat käsityksensä. LG:lle kaikki mitä toinen LG kertoo on totta. Mutta jos ei ole LG...

LG (ei siis LN) tekee aina mitä käsketään koska luottaa että käskyn antaja joka on näennäisesti LG tai ainakin maailmassa jossa kaikki ovat, toimii kaikkien hyvää tarkoittaen. Pelaajilla on herkullinen tilaisuus vetää välistä jos ei ole LG.

Ja mietin että millaista on siellä pitkään asuneen ja uuden elämä ? Uusi paladin saapuu planelle jossa häntä neuvotaan miten toimitaan ja missä. Kun taas pelaaja joka ei ole LG saa kuulla rautalangasta väännettynä mitä saa ja ei saa tehdä ja miten eletään. Tämmöinen besserwisser muualla kuin LG-maailmassa alkaa nyppiä ja DM:n NPC:llä on suoranainen velvollisuus olla neuvomassa jokaista asiaa pitkälti ja lavealti.


Lisäsuolana loin koko peliin tilanteen mukaan vaihtuvan ulkomuodon, jolla PC ei voi erota NPC:stä , niin että ei ole mitään syytä olettaa etteikö sterotypia olisi voimassa. Useat pelaajat, varsinkin kokeneemmat, vetävät heti kuvauksen kuultuaan oikeat vastaspellit ja taktiikat pakasta, mutta jos ulkomuoto ei olekaan hahmon oma, tulee hyvin mielenkiintoisia tilanteita. Vähän kun pelais ekaa peliääni.

Hommaa olisi toki voinut (ja voikin) käsitellä pidenpäänkin, mutta seikkailu paisui liikaa.

CNG

[mvp]

Irlannin korvaa Gnomejen mannut.

Aivan oikein, hehee!

Onnea maailman suunnitteluun. Miksiköhän monet julkaistut maailmat sisältävät aina eurooppalaiset stereotypiat, vaikka tekijät ovat tavallisesti jenkkejä? Mystara, Greyhawk, Warhammer Fantasy (no ne on brittejä), Forgotten Realms, ... Pohjois-Euroopan helmi, Jaconia, ei sitten puolestaan muistuta Euroopaa lainkaan.

[Thaumiel_Nerub]

Nyt on tullut toinenkin idis. Se ei varsinaisesti ole kokonainen maailma, vaan pikemminkin skenaario.

Suuri kaupunki. Niin suuri, ettei sen itämuurilta pysty yhden päivän aikana kulkea länsimuurille. Hevosellakin pitäisi lähteä aamun sarastaessa että ehtii ennen yömyöhää toiseen päähän.

Keskellä on suuri pilvien ylle yltävä torni, missä sanotaan hallitsijan asuvan. Kukaan ei oikein tiedä kuka tai mikä tämä hallitsija on, vaan maanläheisemmin velhot hallitsevat ministereinä. Kaupungissa on myös alueita, joita johtavat killat, aateliset, papisto... Alueesta riippuen.

Kaupunkia ympäröi korkeat muurit, eikä kukaan tiedä mitä muurien takana on. Ei mitään, muita kaupunkeja, erämaita. Siitä onkin eri koulukuntia joilla on eri käsitys kaupungin muurien ulkopuolisesta elosta. Jotkut haluavat pysyä visusti sisällä ja pelkäävät, että jos portit avataan jotain pahaa tapahtuu. Toiset taas haluavat nähdä, onko portin takana ruoho vihreämpää. Ja seikkailijoita tietysti kiinnostaa se ihan omista syistään. Velhot kuitenkin vastustavat porttien aukaisua ja ne on sinetöity maagisin riimuin.

Kaupungin pohjoisosassa kuitenkin portti on aukaistu, ja koko pohjoisosa on kiellettyä aluetta. Kukaan ei tiedä mitä siellä on, sillä jos joku siellä edes asuu, häntä ei säästettäisi pois. Pohjoisosan raja on vahvasti vartioitu paladiinein ja konemaisine golemeineen. Ei ole tietoa onko joku sinne livahtanut palannut takaisin. Jos on, joko pelko paljastumisesta ja kuolemantuomiosta tai hänen näkemistään kauhuista estää häntä puhumasta. Kuitenkin mustassa pörssissä jos tuntee tyypin joka tuntee tyypin voi saada oppaan kaupungin pohjoiseen...

Joku voi äkätä samankaltaisuuksia erääseen toiseen peliin, mutta se Ei ole tarkoituksellista... Omaksi huvikseenhan näitä pohtii...

[JJKM]

Miksiköhän monet julkaistut maailmat sisältävät aina eurooppalaiset stereotypiat, vaikka tekijät ovat tavallisesti jenkkejä? Mystara, Greyhawk, Warhammer Fantasy (no ne on brittejä), Forgotten Realms, ... Pohjois-Euroopan helmi, Jaconia, ei sitten puolestaan muistuta Euroopaa lainkaan.

Jaconia heijastelee varmasti tekijöidensä arvomaailmaa, ainakin jonkin verran, voisin veikata että sarjakuvien pitkätukkainen auktoriteetteja nöyristelemätön sankari ja oman tien kulkija on Hiltusen ihanteellinen versio Hiltusesta itsestään.
Vallankäyttäjät, kuninkaat, papit ym. vastaavat kuvataan usein turmeltuneina, tämä on varmasti genreen liittyvä juttu (Howardin tuotannon vaikutteita kenties? Ehkä nämä onkin kaikki genreen liittyviä juttuja?) mutta sen voisi nähdä ns. "suomalaisena" juttuna, vähän kuin aikanaan koulun historiantunnilla tai uskonnontunnilla Piispa Henrikin surma jota en ole koskaan kuullut kerrottavan muulla tavalla kuin sillä että opettaja sanoo tai vihjaa Henrikin myytin olevan vääristelyä ja Piispan saaneen tasan mitä tilasi.

Mutta älkää teilatko ja raahatko minua vajan taakse tästä Jaconiaa koskevasta spekulaatiosta, niissä sarjakuvissa ja roolipelissä ei ole mitään vikaa, tykkään itsekin niistä, nämä on vain pelkkiä arvauksia minkä takia Jaconia tuntuu niin erilaiselta bulkkifantasiaan verrattuna.
Arvauksilla todella tarkoitan arvauksia, minulla ei ole itsellänikään mitään käsitystä olenko edes oikeilla suunnilla, nämä eivät ole suurta teoriaa tai kyseessä ei ole mikään manifesti. Enkä suurin surminkaan ole tarkoittanut noita arvauksia minään mustamaalauksena koskien Burgeria tai Hiltusta.

Jenkkien Eurooppaa muistuttavista kampanjoista luulen että syitä voisi olla seuraavat:

1. Kopiointi, monet fantasiamaailmat ottavat tietyt ainekset suoraan jostakin lähteestä, ne kääpiöt, haltiat yms. toistavat melkein aina samaa kaavaa, lähde jota kopioidaan ja josta inspiroidaan on joko Tolkienin anglosaksinen mytologia tai joku aikaisempi peli joka kopioi sitä.

2. Kampanjoiden tekijät ovat Pohjois-Amerikan eurooppalaisperäistä väestöä, kampanja on ikään kuin myyttinen "keski-ajan" eurooppa ja samaan aikaan uudelleenkertominen Yhdysvaltain kansallisesta mytologiasta rajaseutujen valloituksineen ja villeine tutkimattomine alueineen.