d20 systeemi ja ROOLIpelaaminen

[Sam!]

Liian usein törmään siihen väitteeseen, että D&D:n systeemi ei tue roolipelaamista. Sitä perustellaan sillä, että taistelu vie liian suuren osan säännöistä ja siihen liittyvät kyvyt ovat esillä kirjoissa eniten. (--)

Pelatkaa hahmojenne ominaisuuksia, skillejä ja aligmenttiä! Pelatkaa hänen uskollista vakausta, mielentilaa tai stressiä tappamisesta. Helpottaa pj:tä kummasti, kun sanot hänelle, että tahdot pelata leirinuotion jaetun vartion toisen pelaajan kanssa.

Tietämättä ihan tarkalleen mitä roolipelaamisella tässä tarkoitetaan huomautan esitetyn argumentin paikkaansapitävyydestä. Toisin sanoen, jos pelaajien pitää erikseen "pelata" ominaisuuksia, ryhmittymistä ja mielentilaa, niin silloinhan systeemi nimenomaan ei tue tätä. D&D:n systeemi ei käsittele hahmon "uskonnollista vakaumusta, mielentilaa tai stressiä", joten jos näiden pyörittely on merkki roolipelaamisesta, D&D ei tue roolipelaamista.

Ihan varmuuden vuoksi totean kuitenkin, ettei tuo ole minun käsitykseni roolipelaamisesta. D&D on roolipeli ja niinpä sen pelaaminen on roolipelaamista.

-Sami

[Maxxx_Royall]

DnD:llä on menneisyyden painolastinsa ja sen ohella siihen samaistetut pelaamistyylit (murra ovi ja tapa kaikki) ja nämä pelaamistyylit juuri eivät tue roolipelaamista. Itsessään D20 systeemin käyttö ei ole este roolipelaamiselle ja D20 systeemeille on tuotettu määrättömästi laadukasta tausta materiaalia roolipelaamista varten. Siis roolipelaaminen DnDssä on pitkälti kiinni pelijohtajasta ja pelaajista itsestään. Oven potkinnasta irtipääsy vaati varmaan terapia istuntoina välissä jonkin toisen systeemin pelautatamista, mutta kun uuden kampanjan alussa sovitaan yhteisistä pelisäännöistä ja pelaamistyylistä ei roolipelaaminen d20ssä ole mikään ongelma. Lopuksi vielä mielestäni roolipelaamisen fantasiahahmoilla ja fantasiamaailmassa ei kuulukkaan olla yhtä vakavaa kuin WODn gootti angsti tai jonkin muun pelisysteemin raskaampi painotus roolipelaamiseen.

[Sam!]

DnD:llä on menneisyyden painolastinsa ja sen ohella siihen samaistetut pelaamistyylit (murra ovi ja tapa kaikki) ja nämä pelaamistyylit juuri eivät tue roolipelaamista. Itsessään D20 systeemin käyttö ei ole este roolipelaamiselle ja D20 systeemeille on tuotettu määrättömästi laadukasta tausta materiaalia roolipelaamista varten.

Kyllä, mutta tässähän oli kyse siitä, tukeeko D&D / d20 "roolipelaamista". On eri kysymys, onko se este "roolipelaamiselle" (ehkä "hahmopelaaminen" olisi tarkempi määritelmä). Totta kai jokainen voi muokata ja täydentää sääntöjä juuri siinä määrin kuin haluaa, mutta minun mielestäni tämä ei ole enää olennaisesti saman pelin pelaamista. Vastaavasti joku voisi tehdä shakkiin seuraavat muutokset:
- lähetit voivat olla samassa ruudussa kuin samanpuolen nappula
- ratsut eivät voi loikkia vastapuolen nappuloiden yli
- jos sotilas on lyönyt nappulan, se saa liikkua toisen kerran
- aina kun pelaaja menettää nappulan, vastapelaaja saa pilkata häntä minuutin ajan keskeytyksettä
Mikäänhän ei estä tällaista peliä. Minusta tämä ei kuitenkaan ole enää tiukasti ottaen shakkia. Lievennykseksi täytyy tosin todeta, etteivät roolipelien säännöt perinteisesti ole yhtä tiukkoja kuin muissa peleissä: onhan sanottu, että roolipeleissä ei ole sääntöjä, ainoastaan ohjeita.

Siis roolipelaaminen DnDssä on pitkälti kiinni pelijohtajasta ja pelaajista itsestään. Oven potkinnasta irtipääsy vaati varmaan terapia istuntoina välissä jonkin toisen systeemin pelautatamista, mutta kun uuden kampanjan alussa sovitaan yhteisistä pelisäännöistä ja pelaamistyylistä ei roolipelaaminen d20ssä ole mikään ongelma.

Täsmälleen samaa mieltä. Säännöt ovat ne, mitä oikeasti käytetään ja minkä mukaan pelataan, eikä mikään pakota pelaamaan juuri niin kuin sääntökirjassa lukee.

-Sami

[Gekkonen]

Totta kai jokainen voi muokata ja täydentää sääntöjä juuri siinä määrin kuin haluaa, mutta minun mielestäni tämä ei ole enää olennaisesti saman pelin pelaamista.

Nyt on pakko kysyä; miksi se ei olisi enää saman systeemin pelaamista?

Tämä nyt on tietenkin OFF-topicia, mutta ihan uteliaisuudesta. Itse kun en näe mitään järkeä kyseisessä toteamuksessa. Jos käyttää kuitenkin D&D:n hahmoluokkia, D&D:n hahmonluontia, hirviöitä mahdollisilla omilla otuksilla höystettynä, sekä D&D:n sääntöjä (joskin joitakin modailtuina), mikä tekee tästä pelistä ei-D&D:n? Periaatteenahan, kaiken taustana ja pohjana, toimii D&D:n säännöstö.

[Sam!]

Tämä nyt on tietenkin OFF-topicia, mutta ihan uteliaisuudesta. Itse kun en näe mitään järkeä kyseisessä toteamuksessa. Jos käyttää kuitenkin D&D:n hahmoluokkia, D&D:n hahmonluontia, hirviöitä mahdollisilla omilla otuksilla höystettynä, sekä D&D:n sääntöjä (joskin joitakin modailtuina), mikä tekee tästä pelistä ei-D&D:n? Periaatteenahan, kaiken taustana ja pohjana, toimii D&D:n säännöstö.

Juu, se on hyvä kysymys ja siksi käytinkin ilmaisua "olennaisesti samaa peliä". On epäilemättä pitkälti mielipidekysymys, missä vaiheessa pelin sääntöjen muokkaaminen tekee siitä eri pelin. Edelleen lienee hyvä todeta, että muokkaan itse pelejäni vahvalla kädellä ihan vain soveltaakseni niitä erilaisiin pelitarkoituksiin.

-Sami

[Isnaard]

Tietämättä ihan tarkalleen mitä roolipelaamisella tässä tarkoitetaan huomautan esitetyn argumentin paikkaansapitävyydestä. Toisin sanoen, jos pelaajien pitää erikseen "pelata" ominaisuuksia, ryhmittymistä ja mielentilaa, niin silloinhan systeemi nimenomaan ei tue tätä. D&D:n systeemi ei käsittele hahmon "uskonnollista vakaumusta, mielentilaa tai stressiä", joten jos näiden pyörittely on merkki roolipelaamisesta, D&D ei tue roolipelaamista.

Uskonnollisella vakaumuksella on itseasiassa pelimekaniikallinenkin osa D&D:ssä. Oletusarvo sääntöjen osalta on, että Clerikin, Paladinin ja tiettyjen settingien Druidien loitsut tulevat puhtaasti jumaluuksilta, ja siksi kyseisten classien blaa blaa blaa blaa. Lisäksi on olemassa classeja, jotka saavat voimansa blaa blaa blaa ja siksi blaa.

Pohdin tässä peliä, joka suoraan sääntöjen pohjalta tunkee peliin stressiä ja mielentilaa koskevia "statteja", niin en keksinyt yhtäkään. Tyttöystäväni keksi Call of Cthuhuln jossa Sanity-pisteillä on tosiaan aikasta ronski vaikutus hahmon mielentilaan!

Esimerkiksi yleisesti "aidoiksi roolipeleiksi" hyväksyttyjen WoDien statsien joukosta en löydä eroa D&D:n tavasta käsitellä mielentilaa. Molemmissa mielentila - pelkotilat pokkeutena - on osa peliä, mutta ei sääntömekaniikkaa.

Sekä D&D:ssä että WoDeissa on opastettu sangen seikkaperäisesti, miten jotain klaania /huonetta /classia /naturea /demeanoria /alignmenttia /join /part tulisi pelata, joten mielestäni on omituista väittää, ettei D&D tue hahmon ominaisuuksien roolipelaamista.

[Sam!]

Pohdin tässä peliä, joka suoraan sääntöjen pohjalta tunkee peliin stressiä ja mielentilaa koskevia "statteja", niin en keksinyt yhtäkään. Tyttöystäväni keksi Call of Cthuhuln jossa Sanity-pisteillä on tosiaan aikasta ronski vaikutus hahmon mielentilaan!

Juu, ei näin äkkiseltään tule muita kuin CoC minullekaan mieleen, mutta siinäpä sitten onkin paraatiesimerkki.

Esimerkiksi yleisesti "aidoiksi roolipeleiksi" hyväksyttyjen WoDien statsien joukosta en löydä eroa D&D:n tavasta käsitellä mielentilaa. Molemmissa mielentila - pelkotilat pokkeutena - on osa peliä, mutta ei sääntömekaniikkaa.

Tohdin sanoa, että "sääntömekaniikka" on toinen juttu, joka meidän pitäisi ensin määritellä, jotta voisimme jatkaa keskustelua samalta linjalta. Samoin on tunnustettava, että tämä menee minulta jäätanssiksi, kun en ole koskaan lukenut D&D:n tai WoD:n sääntökirjoja. Joka tapauksessa, eikös mentaalijutuilla eli "hahmopelaamisella" ole vaikutusta WoD:n systeemissä? Hyveen (ja paheen?) toteuttaminen palauttaa tahdonvoimaa ja liiallinen pahistelu laskee ihmisyyttä.

Tämä ei kuitenkaan minun mielestäni tee Vampiresta yhtään sen aidompaa roolipeliä kuin D&D on. Moinen edellyttäisi, että olisi olemassa jonkinlainen Tosi Roolipeli tai Oikea Roolipelaaminen, johon eri pelejä voitaisiin verrata, ja tällaista ei minusta ole. Roolipeli on minulle sellainen tyyppiyhtäläisyyskategoria, jonka alle lasken pelit, joissa on tiettyjä samankaltaisuuksia.

-Sami

[Thaumiel_Nerub]

Huh, onpa paljon mielipiteitä ja hyviäkin argumentteja. Itse omalta kohdaltani voin kyllä yhtyä siihen, että roolipelaaminen on korvien välissä. Miksi Dunkkua ei voisi roolipelata? Ja jos WW vedetään mukaan, niin olen kyllä ollut pelaamassa Vampirea, missä roolipelaamisesta ei ollut tietoakaan! Eli ei se ole pelistä tai pelisysteemistä yksin kiinni. Pelaajathan sen pelin tekevät!

Vielä tällainen sääntö-juttu, kun niistäkin on tässä puhuttu... Itse pelistä tai systeemistä huolimatta annan pelaajan sekä heitän itse vahingossa aina nopan uudelleen jos tulos on nopan suurin silmäluku ja lasken vahingot yhteen. Näin jollain pikku tikarillakin tai nyrkin iskulla voi saada aikaiseksi suurenkin määrän vahinkoa!